Hauva ja Aslan

Taiteilu Hauvan ja Aslanin yhteiselon kanssa on sujunut aika hyvin. Kaikista vaativinta on kuitenkin se, että molemmat saisivat yhtä paljon huomiota osakseen. En halua, että jompikumpi joutuisi kokemaan olevansa toisarvoinen. En halua sisarkateutta. Niin Hauvan kuin Aslaninkin ilmeestä ja olemuksesta huomaan, jos olen vahingossa laiminlyönyt huomion antoa. Haluan, että molemmat ovat onnellisia ja iloisia lemmikkejä!

Aslan ja Hauva ovat kiinnostuneita toistensa seurasta ja hakeutuvat aina samaan huoneeseen. Ne tuijottelevat toisia pitkiäkin aikoja. He ovat oppineet tuntemaan toistensa touhut ja pääpiirteittäin toistensa käyttäytymisen. Aslan käy välillä varovaisesti nuuhkimassa Hauvan jalkoja ja Hauva päätyy toisinaan nuuhkimaan Aslanin nenää tai peräpäätä, haluavat syödä ruokansa vierekkäin. 

Se, mistä Hauva tuppaa kiihtymään on se, kun yritän leikittää Aslania ”lentävällä linnulla”. Hauva on sekä mustasukkainen että innostunut ja olen yrittänyt opettaa Hauvaa sietämään Aslanin leikkiä siten, että kehun sitä Aslanin leikkien aikana ja pidän Aslanin leikittämistuokion riittävän lyhyenä. Kaiken kukkuraksi leikkituokion päätteeksi annan molemmille paljon herkkunameja, saavat niitä ollen vierekkäin ja ovat sulassa sovussa keskenään. Hauluan, että Hauva yhdistää Aslanin leikit positiiviseen mielleyhtymään ja siten voisin jatkossa leikittää Aslania vähän pidemmän tuokion kerrallaan. 

Aslanin sohvaleikkä

Olen leikkinyt Aslanin kanssa paljon etenkin lentävää lintua. Se on Aslanin suosikki. Juoksentelen linnun kanssa, siis kepin nokassa joutavan narun päässä on pehmolintu höyhenineen, ja Aslan juoksee sen perässä saalistaen. Toisinaan heiluttelen lintua sängyn päällä ja Aslan iskee linnun kimppuun ja se suussaan heittäytyy sänkyyn selälleen potkien ja purren lintua, kuin juuri pyydystettyä saalista.

Aivan vahingossa heilautin lintua sohvan selkänojan yli ja Aslan heittäytyi sohvan selkänojan yli lattialle ja kun heilautin ajatuksissani linnun takaisin sohvalle, ponkaisi Aslan kynsiänsä käyttäen selkänojan yli takaisin istuintyynyille lintu suussaan. Aslanin silmät olivat aivan selällään innosta ja aloin kokeilumielessä heilutella lintua edes takaisin sohvan selkänojan yli lattialle ja takaisin. Annoin Aslanin sekä sohvatyynyjen päällä että lattialla saada saaliinsa kiinni ja Aslan riehui todenteolla. Kymmenen minuutin kuluttua Aslan jäi sohvatyynylle makaamaan läähättäen ja hymyillen leveästi. Se yritti vieläkin esittää minulle, että haluaa lisää, mutta huomasi itsekin, ettei jaksa enempää. En ole kertaakaan aikaisemmin nähnyt Aslania niin innoissaan!

Meidän sohva on vanha kangassohva, eikä noista pienistä Aslanin kynsistä tuntunut jäävän mitään jälkiä enkä muutenkaan piittaa meidän koira- ja kissataloudessa pienistä naarmuista.

Hauvamme saa Aslanin juoksu- ja saalistusleikkien ajan olla makuuhuoneessa koiraportin takana, jottei kiihtyisi liikaa. Näin teemme ainakin nyt alkuun.

Kehräystä ja hellyyttä

Aslan on sopivan seurallinen kissa. Se nukkuu milloin missäkin, aamuisin ja iltaisin leikkii ja juoksee,  iltapäivisin ja öisin taasen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. On aivan ihanaa, kun Aslan hiipii aivan huomaamatta luokse, painaa pehmeän turkkinsa kaulani ympärille, asettuu siihen lepäämään ja kehrää. Monesti olen yöaikaan havahtunut siihen, kun Aslan nukkuu kehräten kietoutuneena höyhenen kevyenä kaulan ympärille. Se on niin rauhoittavaa ja suloista!

Aslan ei toki heti alkuun tullut kaulan ympärille kehräämään vaan aluksi, kun emme olleet vielä tutustuneet tarpeeksi, se tuli sohvalla ottamaan silitykset vieressäni. Tämän jälkeen se tuli syliin, siitä sitten jatkoi myöhemmin vatsan päälle ja lopuksi hivuttautui aina kaulani ympärille. En missään vaiheessa sitä ohjannut, vaan se sai itse hakeutua sinne, missä sen oli kaikista mukavinta olla.

Aslanin täytyy myös saada riehua kahdesti päivässä, jotta se saa purettua pennun energiaansa. Kun tästä pitää huolen, se on ihastuttavan rauhallinen kissa. Kyllähän koiranpennutkin tarvitsevat leikki- ja riehutuokionsa, jotta niistä kasvaa rauhallisia aikuisia.

Vaaran paikka

Olin keittiössä askareissani ja lähtiessäni keittiöön totesin Hauvan nukkuvan sohvan vieressä matolla. Aslan hölkkäsi keittiön ja olohuoneen väliä, mutta juoksi toiselta puolen sohvaa, missä Hauva nukkui. Totesin, ettei Hauvaa tarvitse vahtia saatikka siirtää koiraportin taakse makuuhuoneeseen ja jatkoin askareitani.

Olin juuri tulossa takaisin olohuoneeseen Hauvan viereen sohvalle istumaan, kun aivan yllättäen Aslan lensi pääni yli parin metrin loikalla ja näytti siltä, että se hyppää suoraan Hauvan niskaan. Valpastuin sekunnin murto-osassa, kun samaan aikaan Hauva singahti rähinällä Aslania kohti. Kaikki tapahtui silmän räpäyksessä: Hauva säikähti Aslanin ilmalentoa luullen Aslanin hyökkäävän kimppuunsa ja salamana hyökkäsi sohvalle Aslania kohti, minä heittäydyin Hauvan päälle temmaten sen niskavilloista alas sohvalta.

Me kaikki kolme olimme aivan yhtä hämillämme vaarallisesta tilanteesta, joka vilahti ohi muutamassa sekunnissa. Aslan ei tajunnut, että oli ollut todellisessa vaarassa ja Hauva oli jotenkin helpottunut, kun Aslan ei hypännytkään sen päälle, vaan sen päälle hyppääjä olikin minä. Rauhoitin Aslania, rauhoitin Hauvaa, jälleen rauha maassa. Ei näyttänyt lainkaan siltä, että mitään pahempaa säikähdystä olisi päässyt kenellekään tapahtumaan. Tilanne ohi, me selvittiin, mutta täpärästi!

Päätin, että tästä edes päin pidän Hauvan aina hallinnassa, jos Aslan juoksee tai riehuu, sillä se ei osaa varoa Hauvaa ja Hauva ei aina pysty ymmärtämään, mitä Aslan on tekemässä. Aslan ei ollut hyppäämässä Hauvan päälle, vaan sohvalle sen viereen ja tästä syntyi tuo vaarallinen väärinkäsitys. Lapset ovat lapsia, niiden perään on pakko katsoa! Minun oma vika.

Aslanin sohvaleikit

Olen leikkinyt Aslanin kanssa paljon etenkin lentävää lintua. Se on Aslanin suosikki. Juoksentelen linnun kanssa, siis kepin nokassa joutavan narun päässä on pehmolintu höyhenineen, ja Aslan juoksee sen perässä saalistaen. Toisinaan heiluttelen lintua sängyn päällä ja Aslan iskee linnun kimppuun ja se suussaan heittäytyy sänkyyn selälleen potkien ja purren lintua, kuin juuri pyydystettyä saalista.

Aivan vahingossa heilautin lintua sohvan selkänojan yli ja Aslan heittäytyi sohvan selkänojan yli lattialle ja kun heilautin ajatuksissani linnun takaisin sohvalle, ponkaisi Aslan kynsiänsä käyttäen selkänojan yli takaisin istuintyynyille lintu suussaan. Aslanin silmät olivat aivan selällään innosta ja aloin kokeilumielessä heilutella lintua edes takaisin sohvan selkänojan yli lattialle ja takaisin. Annoin Aslanin sekä sohvatyynyjen päällä että lattialla saada saaliinsa kiinni ja Aslan riehui todenteolla. Kymmenen minuutin kuluttua Aslan jäi sohvatyynylle makaamaan läähättäen ja hymyillen leveästi. Se yritti vieläkin esittää minulle, että haluaa lisää, mutta huomasi itsekin, ettei jaksa enempää. En ole kertaakaan aikaisemmin nähnyt Aslania niin innoissaan!

Meidän sohva on vanha kangassohva, eikä noista pienistä Aslanin kynsistä tuntunut jäävän mitään jälkiä, enkä muutenkaan piittaa meidän koira- ja kissataloudessa pienistä naarmuista.

Hauvamme saa Aslanin juoksu- ja saalistusleikkien ajan olla makuuhuoneessa koiraportin takana, jottei kiihtyisi liikaa. Näin teemme ainakin nyt alkuun.

Kuljetusboksiongelmia

Aion tilata lähiaikoina Aslanille ajan eläinlääkärille kastraatiota ja sirutusta varten. Mietin, miten saan Aslanin menemään kantoboksiin. Täytyy kokeilla. Nostin Aslanin syliin ja varovaisesti työnsin sitä pää edellä kopan sisuksia kohti. Aslan alkoi välittömästi kynsiä ja purra kättäni samalla kiemurrellen ja sätkytellen ja pääsi puolessa minuutissa karkuun. Toinen yritys samanlainen. Jotakin täytyy keksiä.

Vaikka Aslanilla on valjaat ja on tottunut niitä käyttämään, en kuitenkaan halua sitä pitää eläinlääkärin odotustilassa koirien joukossa valjailla, joten minun täytyy opettaa se vaikkapa namipaloilla houkutellen menemään koppaan. Sain myöskin tuoreen ajatuksen siitä, että ehkäpä Aslan on helpompi työntää koppaan takaperin takapuoli edellä?

Nyt kokeilen uudestaan. Laitan boksin lattialle ja hankkimani kissan namit avonaisen boksin eteen. Samalla kun Aslan syö nameja, siirrän varovaisesti sitä takapuoli edellä boksiin päästäen sen heti takaisin jatkamaan herkkujen syömistä. Teen tällä tavoin muutaman kerran rauhallisesti. Aslan ei hätääntynyt ollenkaan! Ok, teen tällaisia harjoitteita jatkossa säännöllisesti, jotta pääsemme tarpeen mukaan eläinlääkärille tai vaikka kissan kanssa kylään.

Yhdessä eteenpäin

Hauvalla ja Aslanilla alkaa mennä yhdessä jo aika hyvin, ovat olleet yhdessä nyt viikon. Osaavat ja uskaltavat jo nätisti toisensa ohittaa, Hauva on tottunut jo siihen, että Aslan kaahailee välillä edestakaisin huoneistossa ja kiipeilee vähän siellä sun täällä ja että minä välillä leikitän Aslania. He mahtuvat hienosti jo mainiosti samaan vuoteeseen, tykkäävät syödä ruokansa vierekkäin. Aslan ei pelkää Hauvan haukkumista eikä kynsien rapinaa. Jos Aslan saa pahimman hepulikohtauksensa, niin pidän edelleen Hauvan tiiviisti vierelläni, sillä kissa saattaa tällöin lentää miltä puolelta tahansa yli tai jopa juosta täysillä päin.

Yritän parhaani mukaan antaa tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä Hauvalle ja Aslanille, jottei sisarkateutta pääsisi syntymään. Kaiken kaikkiaan on alkanut mennä mukavasti enkä enää ole niin paljoa varuillani, kuin aikaisemmin. Pidän kuitenkin vielä muutaman päivän Hauvalla kangashihnaa, ihan varmuuden vuoksi.