Taiteilu
Hauvan ja Aslanin yhteiselon kanssa on sujunut aika hyvin. Kaikista vaativinta on kuitenkin se, että molemmat saisivat yhtä paljon huomiota osakseen. En halua,
että jompikumpi joutuisi kokemaan olevansa toisarvoinen. En halua
sisarkateutta. Niin Hauvan kuin Aslaninkin ilmeestä ja olemuksesta huomaan, jos
olen vahingossa laiminlyönyt huomion antoa. Haluan, että molemmat ovat
onnellisia ja iloisia lemmikkejä!
Aslan ja
Hauva ovat kiinnostuneita toistensa seurasta ja hakeutuvat aina samaan
huoneeseen. Ne tuijottelevat toisia pitkiäkin aikoja. He ovat oppineet
tuntemaan toistensa touhut ja pääpiirteittäin toistensa käyttäytymisen. Aslan
käy välillä varovaisesti nuuhkimassa Hauvan jalkoja ja Hauva päätyy toisinaan
nuuhkimaan Aslanin nenää tai peräpäätä, haluavat syödä ruokansa vierekkäin.
Se, mistä Hauva tuppaa kiihtymään on
se, kun yritän leikittää Aslania ”lentävällä linnulla”. Hauva on sekä
mustasukkainen että innostunut ja olen yrittänyt opettaa Hauvaa sietämään
Aslanin leikkiä siten, että kehun sitä Aslanin leikkien aikana ja pidän Aslanin
leikittämistuokion riittävän lyhyenä. Kaiken kukkuraksi leikkituokion
päätteeksi annan molemmille paljon herkkunameja, saavat niitä ollen vierekkäin ja ovat sulassa sovussa keskenään. Hauluan, että Hauva yhdistää Aslanin leikit positiiviseen mielleyhtymään ja siten voisin jatkossa leikittää Aslania vähän pidemmän tuokion kerrallaan.
No comments:
Post a Comment