Uuteen kotiin

Kun kissanpentu tuli taloon ja aloin miettiä meidän parveketta. Meillä on lasitettu parveke, mutta jos tuuletusta haluaa, täytyy lasit avata ja parvekkeen ovi myös. Sain selville, että verkon laittaminen parvekkeelle vaatii taloyhtiöltä luvan. No, lupaa emme saaneet ja päädyimme siihen, että Aslanille on hankittava pienet valjaat, jotta voin ulkoiluttaa sitä parvekkeella tuuletuksen ajan. Päädyin hankkimaan kanin valjaat ja toiset viralliset kissanvaljaat saa sitten vähän isompana.

Myrkylliset huonekasvit täytyi myös selvittää. Muutaman kasvin jouduin antamaan pois. Laitoin vehnänoraat itämään, sillä luin, että kissat pitävät vehnänoraasta. Huomasin myöskin, että hella täytyy saada suojattua. Se hoituu pöytää siirtämällä ja pitämällä tuolit pöydän alla. Eläinvakuutuskin pitää hankkia!

Kun päästin Aslanin kantokopan luukun auki, se mietti hetken ja lähti heti päättäväisesti tutkimaan paikkoja. Meidän hauva on vielä mökkeilemässä ja tulee vasta viikon päästä meille kotiin. Ihmeen rohkea kissa. Juttelen sille ystävällisesti ja silittelen välillä toistaen hänen nimeään aina silloin kun meillä on hellä hetki. Haluan, että Aslan oppii yhdistämään nimensä silittelyyn ja hellimiseen. Aslan ei pelkää ollenkaan ja ryhdyn tekemään aivan normaaleja kotiaskareita, jotta tottuu tavalliseen arkielämäämme. Aslan antaa myös nostaa itseään syliin, mutta heti ensimmäisenä päivänä en kovin usein halua sitä vielä syliin nostaa, sillä kaikkea uutta riittää muutenkin pienen kissanpennun päivään.

Aslan on aivan ihana. Se ei nau’u laisinkaan, mutta on niin kovin luottavaisen ja hyväluonteisen oloinen, että alan suorastaan rakastua siihen. Haluan olla sille hyvä emäntä!