Olin
keittiössä askareissani ja lähtiessäni keittiöön totesin Hauvan nukkuvan sohvan
vieressä matolla. Aslan hölkkäsi keittiön ja olohuoneen väliä, mutta juoksi
toiselta puolen sohvaa, missä Hauva nukkui. Totesin, ettei Hauvaa tarvitse
vahtia saatikka siirtää koiraportin taakse makuuhuoneeseen ja jatkoin
askareitani.
Olin
juuri tulossa takaisin olohuoneeseen Hauvan viereen sohvalle istumaan, kun
aivan yllättäen Aslan lensi pääni yli parin metrin loikalla ja näytti siltä,
että se hyppää suoraan Hauvan niskaan. Valpastuin sekunnin murto-osassa, kun samaan
aikaan Hauva singahti rähinällä Aslania kohti. Kaikki tapahtui silmän
räpäyksessä: Hauva säikähti Aslanin ilmalentoa luullen Aslanin hyökkäävän
kimppuunsa ja salamana hyökkäsi sohvalle Aslania kohti, minä heittäydyin Hauvan
päälle temmaten sen niskavilloista alas sohvalta.
Me kaikki
kolme olimme aivan yhtä hämillämme vaarallisesta tilanteesta, joka vilahti ohi
muutamassa sekunnissa. Aslan ei tajunnut, että oli ollut todellisessa vaarassa
ja Hauva oli jotenkin helpottunut, kun Aslan ei hypännytkään sen päälle, vaan
sen päälle hyppääjä olikin minä. Rauhoitin Aslania, rauhoitin Hauvaa, jälleen rauha
maassa. Ei näyttänyt lainkaan siltä, että mitään pahempaa säikähdystä olisi
päässyt kenellekään tapahtumaan. Tilanne ohi, me selvittiin, mutta täpärästi!
Päätin,
että tästä edes päin pidän Hauvan aina hallinnassa, jos Aslan juoksee tai
riehuu, sillä se ei osaa varoa Hauvaa ja Hauva ei aina pysty ymmärtämään, mitä
Aslan on tekemässä. Aslan ei ollut hyppäämässä Hauvan päälle, vaan sohvalle sen
viereen ja tästä syntyi tuo vaarallinen väärinkäsitys. Lapset ovat lapsia,
niiden perään on pakko katsoa! Minun oma vika.
No comments:
Post a Comment