Kehräystä ja hellyyttä

Aslan on sopivan seurallinen kissa. Se nukkuu milloin missäkin, aamuisin ja iltaisin leikkii ja juoksee,  iltapäivisin ja öisin taasen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. On aivan ihanaa, kun Aslan hiipii aivan huomaamatta luokse, painaa pehmeän turkkinsa kaulani ympärille, asettuu siihen lepäämään ja kehrää. Monesti olen yöaikaan havahtunut siihen, kun Aslan nukkuu kehräten kietoutuneena höyhenen kevyenä kaulan ympärille. Se on niin rauhoittavaa ja suloista!

Aslan ei toki heti alkuun tullut kaulan ympärille kehräämään vaan aluksi, kun emme olleet vielä tutustuneet tarpeeksi, se tuli sohvalla ottamaan silitykset vieressäni. Tämän jälkeen se tuli syliin, siitä sitten jatkoi myöhemmin vatsan päälle ja lopuksi hivuttautui aina kaulani ympärille. En missään vaiheessa sitä ohjannut, vaan se sai itse hakeutua sinne, missä sen oli kaikista mukavinta olla.

Aslanin täytyy myös saada riehua kahdesti päivässä, jotta se saa purettua pennun energiaansa. Kun tästä pitää huolen, se on ihastuttavan rauhallinen kissa. Kyllähän koiranpennutkin tarvitsevat leikki- ja riehutuokionsa, jotta niistä kasvaa rauhallisia aikuisia.