Tänään
meidän hauva tulee mökkilomalta kotiin. Vanhempani tuovat sen meille
iltapäivällä. Minua jännittää suunnattomasti, miten hauvan ja uuden
kissanpennun ensitapaaminen sujuu. Ajattelin, että mieheni voisi pitää hauvan
kytkettynä ja minä puolestaan pitäisin kissan kytkettynä valjailla ja
hihnalla. Ainakin ensitapaaminen saa mennä siten, että molemmat ovat kiinni,
ettei mitään ajojahtia pääsisi syntymään.
Hauva
tuli ovesta sisään ja kissa luikahti kiireesti pakoon sohvan alle. Se ei sieltä
tullut pois ensimmäiseen puoleen tuntiin. Meidän mitteli ei hämmästynyt
mitenkään vaikka huomasi, että Aslan on meillä. Puolen tunnin jälkeen
Aslan tuli sohvan alta pois ja oli todella pelokkaan ja epäluuloisen oloinen
Hauvan suhteen, vaikka on lapsuudenkodissaan tottunut elämään koirien kanssa.
Pidimme
Aslanin ja Hauvan harkitusti erillään ja Aslan hyppäsi keittiön pöydän päälle
turvaan ja sieltä katseli ja tutkaili tilannetta huolestuneena. Jos Hauva tuli lähellekään
pöytää, pörhisti Aslan karvansa ja oli uhkaavan näköinen. Yritin Aslania
kuitenkin rauhoittaa toistamalla ystävälliseen sävyyn tämän nimeä.
Menin
Hauvan kanssa olohuoneeseen ja tunnin kuluttua mieheni tuli Aslanin kanssa
meidän luo ja Aslan kiirehti kiipeilypuun ylimmälle tasolle.
Lähdin
Hauvan kanssa ulos ja tapasin siellä naapurini, jolla on sekä kissoja että
koiria. Hän suositteli, että pitäisin Aslanin vapaana ajatuksella, että kyllä
se osaa koiraa varoa ja mennä tarpeen tullen piiloon. Päätin kokeilla.
Kotiin
tultuani päästin Aslanin vapaaksi, mutta Hauvan päätin pitää kytkettynä, jottei
tämä vahingossa törmäisi Aslaniin. Tosiaankin, Aslan osasi varoa Hauvaa ja
osasi myöskin mennä karkuun ja piiloon. Hyvä juttu!
No comments:
Post a Comment