Ruokailua

Aslanilla on aamuisin hurjan kova nälkä. Se herättää minut aamutuimaan saadakseen ruokaa ja ahmii nappula-annoksensa. Pitkin aamupäivää se on nälkäinen ja ajattelin, että jotakin pitää keksiä. Kokeilin siten, että illalla nukkumaan mennessä laitan kuppiin nappuloita kohtuullisen kokoisen annoksen ajatuksella, että jos Aslan on yöllä aktiivinen ja nälkä yllättää, on nappuloita kupissa tarjolla. Se tehosi. Saan aamulla nukkua rauhassa ja kun herään ja tarkistan kupin, on kuppi tyhjä ja Aslan ei mourua nälästä. Annan silen päivän mittaan pieniä annoksia kosteaa säilykeruokaa, muutaman nappulan siihen lomaan ja varsinainen syöminen tapahtuu siis yöllä. En tiedä, onko tämä sopivaa, mutta meillä ainakin kissa on tyytyväisempi tällä tavoin eikä tuolla pennulla liikakilojakaan vielä ole kertynyt.

Lentävä lintu

Olin ostanut Aslanille hauskan lelun. En etukäteen tiennyt kuinka hauska se Aslanin mielestä on, ennen kuin kokeilin. Siinä on ikään kuin kapellimestarin puikon päässä joustava pitkä naru ja sen päässä on höyhenillä varustettu pehmolintu. Sitä kun huitoo puoleen ja toiseen ja välillä ylös ilmaan, niin pentu saa saalistaa sielunsa kyllyydestä. Aslan ei väsy siihen leikkiin ollenkaan. Kaikki pehmopallot ja muut lelut ovat jääneet tyystin käyttämättä kun lentävän linnun kanssa tahtoo juosta, saalistaa, hyökkäillä ja saalistaan suussansa kantaa. Todella mainio keksintö!

Uuteen kotiin

Kun kissanpentu tuli taloon ja aloin miettiä meidän parveketta. Meillä on lasitettu parveke, mutta jos tuuletusta haluaa, täytyy lasit avata ja parvekkeen ovi myös. Sain selville, että verkon laittaminen parvekkeelle vaatii taloyhtiöltä luvan. No, lupaa emme saaneet ja päädyimme siihen, että Aslanille on hankittava pienet valjaat, jotta voin ulkoiluttaa sitä parvekkeella tuuletuksen ajan. Päädyin hankkimaan kanin valjaat ja toiset viralliset kissanvaljaat saa sitten vähän isompana.

Myrkylliset huonekasvit täytyi myös selvittää. Muutaman kasvin jouduin antamaan pois. Laitoin vehnänoraat itämään, sillä luin, että kissat pitävät vehnänoraasta. Huomasin myöskin, että hella täytyy saada suojattua. Se hoituu pöytää siirtämällä ja pitämällä tuolit pöydän alla. Eläinvakuutuskin pitää hankkia!

Kun päästin Aslanin kantokopan luukun auki, se mietti hetken ja lähti heti päättäväisesti tutkimaan paikkoja. Meidän hauva on vielä mökkeilemässä ja tulee vasta viikon päästä meille kotiin. Ihmeen rohkea kissa. Juttelen sille ystävällisesti ja silittelen välillä toistaen hänen nimeään aina silloin kun meillä on hellä hetki. Haluan, että Aslan oppii yhdistämään nimensä silittelyyn ja hellimiseen. Aslan ei pelkää ollenkaan ja ryhdyn tekemään aivan normaaleja kotiaskareita, jotta tottuu tavalliseen arkielämäämme. Aslan antaa myös nostaa itseään syliin, mutta heti ensimmäisenä päivänä en kovin usein halua sitä vielä syliin nostaa, sillä kaikkea uutta riittää muutenkin pienen kissanpennun päivään.

Aslan on aivan ihana. Se ei nau’u laisinkaan, mutta on niin kovin luottavaisen ja hyväluonteisen oloinen, että alan suorastaan rakastua siihen. Haluan olla sille hyvä emäntä!

Valmisteluja uuteen kotiin

Olen pikkuhiljaa joutumassa luopumaan elämäni viimeisestä koirasta, 5-vuotiaasta mittelistä ikävien terveysongelmieni vuoksi. Sain idean ryhtyä hankkimaan kissan ja siitä saisi tulla koirani ja minun kaveri.

Halusin maatiaiskissan ja lopulta päädyin siihen, että halusin pennun, joka on tottunut jo valmiiksi koiriin. En tiedä kissoista mitään, mutta ajattelin, että hoidan ja käsittelen sitä suunnilleen samoin kuin miten olen koiriani hoitanut.

Sopiva pentu löytyi ja nyt täytyy vielä hankkia tarvittavat kamppeet ts. kiipeily- ja raapimispuu, kaksi hiekkalaatikkoa, hiekkalapio, leluja, ruokaa ja kupit, kuljetusboksi, kaulapanta ja hihna ja tietysti sopivaa hiekkaa. Nyt siis ostoksille.

Hyvä raapimapuu löytyi Torista ja siinä on aivan mainiot narun päissä olevat pehmohiiret roikkumassa ylhäällä. Aivan mainiolta tuntui myös sellainen lelu, jossa ikään kuin kapellimestarin puikon päässä on joustava naru ja sen päässä pehmolintu höyhenineen. Muutama karvapallo lisukkeeksi. Hiekaksi valitsin nettitutkimusten jälkeen paakkuuntumattoman markettihiekan, joka pitää vaihtaa ja laatikko pestä viikon välein. Kissan ruoaksi valitsin sekä pentukuivaruokanappuloita että erilaisia säilykkeitä.  Nyt kaikki lienee valmista.

Kissanpentu on Aslan nimeltään ja se on punaruskea-valkoinen maatiaispoika. Kasvattajan kertoman mukaan tämä leikkii alvariinsa perheen sakemannipennun kanssa ja perheessä on myös vanhempi noutaja, jonka Aslan antaa olla omissa oloissaan. Aslan on luonteeltaan joustava, luonteva ja ystävällinen eikä pelkää kotona mitään, ei myöskään kovia ääniä. Tuo on juuri sopiva kissanpoika meidän talouteen, sillä meidän mitteli haukkuu kovaa aina kun ollaan lähdössä ulos ja meuhkaa eteisessä sen aikaa kun puen. Tosin aion nyt alkaa tiiviisti kouluttaa hauvaa pois tuosta huonosta tavasta pois.

Aslan oli juuri sellainen kuin mitä sen kasvattaja oli minulle kertonut, aivan ihanan hellyttävä solakka, kiiltäväturkkinen ihanuus. Teimme mieheni kanssa kaikessa rauhassa tuttavuutta Aslaniin ennen kuin laitoimme sen boksiin ja suuntasimme kohti Aslanin uutta kotia.