Hauva ja Aslan

Taiteilu Hauvan ja Aslanin yhteiselon kanssa on sujunut aika hyvin. Kaikista vaativinta on kuitenkin se, että molemmat saisivat yhtä paljon huomiota osakseen. En halua, että jompikumpi joutuisi kokemaan olevansa toisarvoinen. En halua sisarkateutta. Niin Hauvan kuin Aslaninkin ilmeestä ja olemuksesta huomaan, jos olen vahingossa laiminlyönyt huomion antoa. Haluan, että molemmat ovat onnellisia ja iloisia lemmikkejä!

Aslan ja Hauva ovat kiinnostuneita toistensa seurasta ja hakeutuvat aina samaan huoneeseen. Ne tuijottelevat toisia pitkiäkin aikoja. He ovat oppineet tuntemaan toistensa touhut ja pääpiirteittäin toistensa käyttäytymisen. Aslan käy välillä varovaisesti nuuhkimassa Hauvan jalkoja ja Hauva päätyy toisinaan nuuhkimaan Aslanin nenää tai peräpäätä, haluavat syödä ruokansa vierekkäin. 

Se, mistä Hauva tuppaa kiihtymään on se, kun yritän leikittää Aslania ”lentävällä linnulla”. Hauva on sekä mustasukkainen että innostunut ja olen yrittänyt opettaa Hauvaa sietämään Aslanin leikkiä siten, että kehun sitä Aslanin leikkien aikana ja pidän Aslanin leikittämistuokion riittävän lyhyenä. Kaiken kukkuraksi leikkituokion päätteeksi annan molemmille paljon herkkunameja, saavat niitä ollen vierekkäin ja ovat sulassa sovussa keskenään. Hauluan, että Hauva yhdistää Aslanin leikit positiiviseen mielleyhtymään ja siten voisin jatkossa leikittää Aslania vähän pidemmän tuokion kerrallaan. 

Aslanin sohvaleikkä

Olen leikkinyt Aslanin kanssa paljon etenkin lentävää lintua. Se on Aslanin suosikki. Juoksentelen linnun kanssa, siis kepin nokassa joutavan narun päässä on pehmolintu höyhenineen, ja Aslan juoksee sen perässä saalistaen. Toisinaan heiluttelen lintua sängyn päällä ja Aslan iskee linnun kimppuun ja se suussaan heittäytyy sänkyyn selälleen potkien ja purren lintua, kuin juuri pyydystettyä saalista.

Aivan vahingossa heilautin lintua sohvan selkänojan yli ja Aslan heittäytyi sohvan selkänojan yli lattialle ja kun heilautin ajatuksissani linnun takaisin sohvalle, ponkaisi Aslan kynsiänsä käyttäen selkänojan yli takaisin istuintyynyille lintu suussaan. Aslanin silmät olivat aivan selällään innosta ja aloin kokeilumielessä heilutella lintua edes takaisin sohvan selkänojan yli lattialle ja takaisin. Annoin Aslanin sekä sohvatyynyjen päällä että lattialla saada saaliinsa kiinni ja Aslan riehui todenteolla. Kymmenen minuutin kuluttua Aslan jäi sohvatyynylle makaamaan läähättäen ja hymyillen leveästi. Se yritti vieläkin esittää minulle, että haluaa lisää, mutta huomasi itsekin, ettei jaksa enempää. En ole kertaakaan aikaisemmin nähnyt Aslania niin innoissaan!

Meidän sohva on vanha kangassohva, eikä noista pienistä Aslanin kynsistä tuntunut jäävän mitään jälkiä enkä muutenkaan piittaa meidän koira- ja kissataloudessa pienistä naarmuista.

Hauvamme saa Aslanin juoksu- ja saalistusleikkien ajan olla makuuhuoneessa koiraportin takana, jottei kiihtyisi liikaa. Näin teemme ainakin nyt alkuun.

Kehräystä ja hellyyttä

Aslan on sopivan seurallinen kissa. Se nukkuu milloin missäkin, aamuisin ja iltaisin leikkii ja juoksee,  iltapäivisin ja öisin taasen kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. On aivan ihanaa, kun Aslan hiipii aivan huomaamatta luokse, painaa pehmeän turkkinsa kaulani ympärille, asettuu siihen lepäämään ja kehrää. Monesti olen yöaikaan havahtunut siihen, kun Aslan nukkuu kehräten kietoutuneena höyhenen kevyenä kaulan ympärille. Se on niin rauhoittavaa ja suloista!

Aslan ei toki heti alkuun tullut kaulan ympärille kehräämään vaan aluksi, kun emme olleet vielä tutustuneet tarpeeksi, se tuli sohvalla ottamaan silitykset vieressäni. Tämän jälkeen se tuli syliin, siitä sitten jatkoi myöhemmin vatsan päälle ja lopuksi hivuttautui aina kaulani ympärille. En missään vaiheessa sitä ohjannut, vaan se sai itse hakeutua sinne, missä sen oli kaikista mukavinta olla.

Aslanin täytyy myös saada riehua kahdesti päivässä, jotta se saa purettua pennun energiaansa. Kun tästä pitää huolen, se on ihastuttavan rauhallinen kissa. Kyllähän koiranpennutkin tarvitsevat leikki- ja riehutuokionsa, jotta niistä kasvaa rauhallisia aikuisia.

Vaaran paikka

Olin keittiössä askareissani ja lähtiessäni keittiöön totesin Hauvan nukkuvan sohvan vieressä matolla. Aslan hölkkäsi keittiön ja olohuoneen väliä, mutta juoksi toiselta puolen sohvaa, missä Hauva nukkui. Totesin, ettei Hauvaa tarvitse vahtia saatikka siirtää koiraportin taakse makuuhuoneeseen ja jatkoin askareitani.

Olin juuri tulossa takaisin olohuoneeseen Hauvan viereen sohvalle istumaan, kun aivan yllättäen Aslan lensi pääni yli parin metrin loikalla ja näytti siltä, että se hyppää suoraan Hauvan niskaan. Valpastuin sekunnin murto-osassa, kun samaan aikaan Hauva singahti rähinällä Aslania kohti. Kaikki tapahtui silmän räpäyksessä: Hauva säikähti Aslanin ilmalentoa luullen Aslanin hyökkäävän kimppuunsa ja salamana hyökkäsi sohvalle Aslania kohti, minä heittäydyin Hauvan päälle temmaten sen niskavilloista alas sohvalta.

Me kaikki kolme olimme aivan yhtä hämillämme vaarallisesta tilanteesta, joka vilahti ohi muutamassa sekunnissa. Aslan ei tajunnut, että oli ollut todellisessa vaarassa ja Hauva oli jotenkin helpottunut, kun Aslan ei hypännytkään sen päälle, vaan sen päälle hyppääjä olikin minä. Rauhoitin Aslania, rauhoitin Hauvaa, jälleen rauha maassa. Ei näyttänyt lainkaan siltä, että mitään pahempaa säikähdystä olisi päässyt kenellekään tapahtumaan. Tilanne ohi, me selvittiin, mutta täpärästi!

Päätin, että tästä edes päin pidän Hauvan aina hallinnassa, jos Aslan juoksee tai riehuu, sillä se ei osaa varoa Hauvaa ja Hauva ei aina pysty ymmärtämään, mitä Aslan on tekemässä. Aslan ei ollut hyppäämässä Hauvan päälle, vaan sohvalle sen viereen ja tästä syntyi tuo vaarallinen väärinkäsitys. Lapset ovat lapsia, niiden perään on pakko katsoa! Minun oma vika.

Aslanin sohvaleikit

Olen leikkinyt Aslanin kanssa paljon etenkin lentävää lintua. Se on Aslanin suosikki. Juoksentelen linnun kanssa, siis kepin nokassa joutavan narun päässä on pehmolintu höyhenineen, ja Aslan juoksee sen perässä saalistaen. Toisinaan heiluttelen lintua sängyn päällä ja Aslan iskee linnun kimppuun ja se suussaan heittäytyy sänkyyn selälleen potkien ja purren lintua, kuin juuri pyydystettyä saalista.

Aivan vahingossa heilautin lintua sohvan selkänojan yli ja Aslan heittäytyi sohvan selkänojan yli lattialle ja kun heilautin ajatuksissani linnun takaisin sohvalle, ponkaisi Aslan kynsiänsä käyttäen selkänojan yli takaisin istuintyynyille lintu suussaan. Aslanin silmät olivat aivan selällään innosta ja aloin kokeilumielessä heilutella lintua edes takaisin sohvan selkänojan yli lattialle ja takaisin. Annoin Aslanin sekä sohvatyynyjen päällä että lattialla saada saaliinsa kiinni ja Aslan riehui todenteolla. Kymmenen minuutin kuluttua Aslan jäi sohvatyynylle makaamaan läähättäen ja hymyillen leveästi. Se yritti vieläkin esittää minulle, että haluaa lisää, mutta huomasi itsekin, ettei jaksa enempää. En ole kertaakaan aikaisemmin nähnyt Aslania niin innoissaan!

Meidän sohva on vanha kangassohva, eikä noista pienistä Aslanin kynsistä tuntunut jäävän mitään jälkiä, enkä muutenkaan piittaa meidän koira- ja kissataloudessa pienistä naarmuista.

Hauvamme saa Aslanin juoksu- ja saalistusleikkien ajan olla makuuhuoneessa koiraportin takana, jottei kiihtyisi liikaa. Näin teemme ainakin nyt alkuun.

Kuljetusboksiongelmia

Aion tilata lähiaikoina Aslanille ajan eläinlääkärille kastraatiota ja sirutusta varten. Mietin, miten saan Aslanin menemään kantoboksiin. Täytyy kokeilla. Nostin Aslanin syliin ja varovaisesti työnsin sitä pää edellä kopan sisuksia kohti. Aslan alkoi välittömästi kynsiä ja purra kättäni samalla kiemurrellen ja sätkytellen ja pääsi puolessa minuutissa karkuun. Toinen yritys samanlainen. Jotakin täytyy keksiä.

Vaikka Aslanilla on valjaat ja on tottunut niitä käyttämään, en kuitenkaan halua sitä pitää eläinlääkärin odotustilassa koirien joukossa valjailla, joten minun täytyy opettaa se vaikkapa namipaloilla houkutellen menemään koppaan. Sain myöskin tuoreen ajatuksen siitä, että ehkäpä Aslan on helpompi työntää koppaan takaperin takapuoli edellä?

Nyt kokeilen uudestaan. Laitan boksin lattialle ja hankkimani kissan namit avonaisen boksin eteen. Samalla kun Aslan syö nameja, siirrän varovaisesti sitä takapuoli edellä boksiin päästäen sen heti takaisin jatkamaan herkkujen syömistä. Teen tällä tavoin muutaman kerran rauhallisesti. Aslan ei hätääntynyt ollenkaan! Ok, teen tällaisia harjoitteita jatkossa säännöllisesti, jotta pääsemme tarpeen mukaan eläinlääkärille tai vaikka kissan kanssa kylään.

Yhdessä eteenpäin

Hauvalla ja Aslanilla alkaa mennä yhdessä jo aika hyvin, ovat olleet yhdessä nyt viikon. Osaavat ja uskaltavat jo nätisti toisensa ohittaa, Hauva on tottunut jo siihen, että Aslan kaahailee välillä edestakaisin huoneistossa ja kiipeilee vähän siellä sun täällä ja että minä välillä leikitän Aslania. He mahtuvat hienosti jo mainiosti samaan vuoteeseen, tykkäävät syödä ruokansa vierekkäin. Aslan ei pelkää Hauvan haukkumista eikä kynsien rapinaa. Jos Aslan saa pahimman hepulikohtauksensa, niin pidän edelleen Hauvan tiiviisti vierelläni, sillä kissa saattaa tällöin lentää miltä puolelta tahansa yli tai jopa juosta täysillä päin.

Yritän parhaani mukaan antaa tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä Hauvalle ja Aslanille, jottei sisarkateutta pääsisi syntymään. Kaiken kaikkiaan on alkanut mennä mukavasti enkä enää ole niin paljoa varuillani, kuin aikaisemmin. Pidän kuitenkin vielä muutaman päivän Hauvalla kangashihnaa, ihan varmuuden vuoksi.

Kiipeilypuussa riehumista

Välillä Aslan intoutuu riehumaan kiipeilypuussa. Se hyppää sinne, repii kynsillänsä raapimapuutankoa, puree, kietoo tanssunsa tangon ympärille ja rynkyttää kiipeilypuuta. Toisinaan se on putoamassa alas, kun saalistaa niin antaumuksella kiipeilypuun pehmohiiriä, jää roikkumaan ylösalaisin, iskee kyntensä taasen tukipuuhun ja riuhtaisee itsensä ylös. Kissalla on todellakin voimaa ja nopeat reaktiot, se päästelee täysillä ja tuntuu, kuin yrittäisi tuhota koko kiipeilypuun. Ei se kiipeilypuu siitä piittaa ja sitähän varten se on ostettu, että sillä olisi ankaraakin käyttöä!

En pysty ottamaan Aslanista kuvaa, kun se riehuu ja roikkuu kiipeilypuussa ylösalaisin, koska minun täytyy pitää Hauva aloillaan, jottei sekin riehaantuisi.

Mouse game for cats

Mieheni oli nähnyt netissä pelin kissoille. Pienellä haulla netistä löytyi peli nimeltään mouse game for cats. Nyt laitetaan Aslanille peli I-padiin. I-padin ruutuun ilmestyy värikäs hiiri, joka heiluttaa häntää. Se liikkuu puolelta toiselle välillä pysähtyen. Aslan ihmettelee I-padin vieressä hiirtä ja miettii, mikä ihme tuo on. Se tuijottaa ruutua herkeämättä.

Seuraavana päivänä Aslan vahingossa kopauttaa tassullansa hiirtä ja hiiri rääkäisee. Aslan villiintyy ja alkaa painella hiirtä ja hyppii itse ruudun päällä. Välillä se työntää tassunsa I-padin alle ja kurkistaa sinne, josko hiiri löytyisi I-padin alta.

Aslan on innokas pelaaja ja sen peliaikaa täytyy rajoittaa. Annan Aslanin pelata hiiripeliä kymmenisen minuuttia kerrallaan muutaman kerran päivässä. En halua, että se tulee riippuvaiseksi tai kyllästyisi peliin. Se on kuitenkin uudenlaista virikettä kissalle ja pelin jälkeen Aslan haluaa, että lennätän hänen pehmohiirtänsä narun päässä, jotta saa oikean suuntuntuman saaliiseen, kun I-padin hiirtä ei suuhun saa. Välillä Aslan alkaa tuijottaa televisiotakin ajatuksella, voisiko sitäkin jotenkin pelata?

Tasapainoilua

Tänään olen jo antanut Hauvan kulkea sisällä vapaana siten, että sen kaulapannassa on kevyt kangashihna, joka saa laahata Hauvan perässä. Hihnalla ohjaan Hauvaa lähinnä silloin, kun olemme lähdössä ulos tai jos Aslan saa riehumishepulit, niin otan hihnasta kiinni ja pidän Hauvan hallinnassa. Hihna toimii niin sanottuna ”hätäjarruna”, jolla estän Hauvan ryntäämisen. Ajattelin pitää hihnaa roikkumassa Hauvan kaulapannassa viikon päivät, jotta Hauvalle ja Aslanille ehtii tulla runsaasti mukavia kokemuksia toisistaan ja muutenkin ehtivät tottua toistensa läsnäoloon ja liikkumiseen huoneistossa.

Edelleen hiukan jännittää se, jos kissa säikähtäisi Hauvaa ja hyökkäisi sen kimppuun. Eihän tuota kissaa saisi edes irrotettua mitenkään! No, hermoilu ei ainakaan auta mitään.

Juoksutunneli

Olin hankkinut Aslanille olohuoneen lattialle kankaisen juoksutunnelin, jossa on päällä kaksi kurkistusreikää. Ensimmäisen kerran, kun Aslan uskaltautui ryömimään tunnelin sisään, se liikkui varovaisesti tunnelissa, kurkisti luukusta ja palasi takaisin. Ajattelin, että taitaa jäädä tunneli käyttämättä, kun niin epäluuloisesti siihen suhtautui.

Tänään kuitenkin tapahtui pieni ihme. Aslan jotenkin innostui ja suorastaan riehaantui meidän Hauvasta ja rupesi pinkomaan täydellä vauhdilla makuuhuoneesta olohuoneeseen ja takaisin. Kun se kaahasi olohuoneeseen, se heittäytyi pää edellä tunneliin, rynni sen läpi, teki salamakäännöksen ja pää edellä sukelsi tunneliin takaisin ja juoksi täysillä takaisin makuuhuoneeseen. Se juoksi edes takaisin tällä tavoin pitkin iltaa ja etenkin tunneliin täydellä vauhdilla heittäytyminen näytti Aslania huvittavan suuresti.

Hauvakin oli intoutua, mutta pidin sen lyhyellä hihnalla kytkettynä, jottei ryntäisi Aslanin perään.

Lopulta leikki loppui, Aslan läähätti ja puuskutti ja sen silmät loistivat onnesta! Mainio juttu tuo juoksutunneli!

Ensimmäinen päivämme yhdessä

Päätin pitää vielä ainakin tämän päivän Hauvaa hihnassa, ettei joutuisi hallitsemattomaan törmäystilanteeseen Aslanin kanssa. Aslan oli selvästi rohkeampi ja uteliaampi tänään. Kun Hauva makoili jalkojeni juurella sohvan vieressä, niin Aslan hyppäsi sohvalle, meni Hauvan viereen ja jäi siihen Hauvaa aivan rauhassa ihmettelemään. Meidän Hauva oli vähän kummissaan uudesta perheenjäsenestä, mutta otti tilanteet vastaan rauhallisesti ja hienostuneesti. Aslan uskalsi jo liikkua huoneistossa ja oli selvästi kiinnostunut Hauvasta. Vain, jos Hauva lähti tulemaan suoraan Aslania kohti lattialla, niin Aslan kyyristi selkänsä ja pörhisti karvansa. Tällöin Hauva tajusi heti pysähtyä ja neuvoin sitä palaamaan takaisin päin ja odottamaan. Ohjasin silittelyjen jälkeen Aslanin toisaalle ja pyysin Hauvaa menemään sinne, minne halusi.

Hauva oli kaiken kaikkiaan suurimman osan päivästä omalla paikallaan sohvan vieressä lattialla tai sohvalla ja Aslan sai tutustua rauhassa uuteen tilanteeseen. Voin kuitenkin sanoa, että Aslania selvästi kiinnosti meidän Hauva ja se jo tänä ensimmäisenä yhteisenä päivänä hakeutui useasti Hauvan viereen tätä katselemaan.

Kaikista yllättävin tilanne oli se, kun kaadoin Hauvalle nappuloita ruokakuppiin ja tämä ryhtyi syömään, niin Aslan tuli aivan kupin viereen katsomaan kun Hauva söi. Kaikessa sovussa vierekkäin olivat eikä Hauva ollut moksiskaan ruokailuseurasta, päin vastoin, ruoka tuntui maistuvan paremmin, kun oli seuraa!

Ensimmäinen yhteinen yö

Nyt on tulossa ensimmäinen yö yhdessä Aslanin ja hauvan kanssa. Pohdin, pitäisinkö makuuhuoneen oven kiinni niin, että Aslan olisi yksin olohuoneessa. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, että olisi sydäntä särkevää jättää Aslan yksin koko yöksi ja päätin jättää makuuhuoneen oven auki.

Hauva nukkui vuoteessani ja Aslan vietti yönsä, en tiedä miten, mutta hiljaista oli eikä kuulunut mitään, joten aamulla totesin, että kaikki on mennyt hyvin.

Hauvan ja Aslanin ensitapaaminen

Tänään meidän hauva tulee mökkilomalta kotiin. Vanhempani tuovat sen meille iltapäivällä. Minua jännittää suunnattomasti, miten hauvan ja uuden kissanpennun ensitapaaminen sujuu. Ajattelin, että mieheni voisi pitää hauvan kytkettynä ja minä puolestaan pitäisin kissan kytkettynä valjailla ja hihnalla. Ainakin ensitapaaminen saa mennä siten, että molemmat ovat kiinni, ettei mitään ajojahtia pääsisi syntymään.

Hauva tuli ovesta sisään ja kissa luikahti kiireesti pakoon sohvan alle. Se ei sieltä tullut pois ensimmäiseen puoleen tuntiin. Meidän mitteli ei hämmästynyt mitenkään vaikka huomasi, että Aslan on meillä. Puolen tunnin jälkeen Aslan tuli sohvan alta pois ja oli todella pelokkaan ja epäluuloisen oloinen Hauvan suhteen, vaikka on lapsuudenkodissaan tottunut elämään koirien kanssa.

Pidimme Aslanin ja Hauvan harkitusti erillään ja Aslan hyppäsi keittiön pöydän päälle turvaan ja sieltä katseli ja tutkaili tilannetta huolestuneena. Jos Hauva tuli lähellekään pöytää, pörhisti Aslan karvansa ja oli uhkaavan näköinen. Yritin Aslania kuitenkin rauhoittaa toistamalla ystävälliseen sävyyn tämän nimeä.

Menin Hauvan kanssa olohuoneeseen ja tunnin kuluttua mieheni tuli Aslanin kanssa meidän luo ja Aslan kiirehti kiipeilypuun ylimmälle tasolle.

Lähdin Hauvan kanssa ulos ja tapasin siellä naapurini, jolla on sekä kissoja että koiria. Hän suositteli, että pitäisin Aslanin vapaana ajatuksella, että kyllä se osaa koiraa varoa ja mennä tarpeen tullen piiloon. Päätin kokeilla.

Kotiin tultuani päästin Aslanin vapaaksi, mutta Hauvan päätin pitää kytkettynä, jottei tämä vahingossa törmäisi Aslaniin. Tosiaankin, Aslan osasi varoa Hauvaa ja osasi myöskin mennä karkuun ja piiloon. Hyvä juttu!

Päiväunilla

Nyt on päiväunien aika. Huomenna perheen mittelipoika palaa mökkilomalta kotiin. Emme ole tavanneet aikaisemmin. Olen kyllä lapsuudenkodissani tottunut koiriin, mutta kyllä tämä vähän jännittää.

Pesäkolo

Aslan on löytänyt pesäkolon kiipeilypuunsa uumenista. Juuri ja juuri mahtuu.

Märkäleikit

Aslan pitää kovasti meidän kylpyhuoneesta. Se nukkuu usein kylpyhuoneen lattialla ja aina kun menen suihkuun, se tulee mukaan kylpyhuoneeseen ja odottaa minua suihkuverhon takana. Kun olen peseytynyt, se tulee tepastelemaan märälle lattialle eikä ole moksiskaan, vaikka tassut kastuvat. Aluksi, kun sen tassut kastuivat, se tuli pois ja ravisteli kutakin erikseen, mutta nykyään ei edes ravistele. Tuntuu siltä, että se nauttii märällä lattialla ja lätäköissä kävelemisestä ja aina kun jotakin kylpyhuoneessa tapahtuu, saapuu Aslan paikan päälle. Tässä kuvassa olen Aslanin kanssa pesemässä hiekkalaatikoita mäntysuopaliuoksella. Laatikot on netin mukaan syytä pestä kerran viikossa ja samalla vaihdetaan uusi hiekka.

Kiipeilypuu

Ostin Aslanille heti ensi alkuun hienon ja käytännöllisen kiipeily- ja raapimapuun. Olin lukenut netistä, että kissat tykkäävät oleilla korkeuksissa ja etenkin koirataloudessa kissalla on hyvä olla turvapaikka niin korkealla, ettei koira pääse häiritsemään. Löysin mainion kiipeilypuun ja asetin sen ikkunan eteen, jotta Aslan voi halutessaan katsella ikkunasta alas. Erityisen hauskaksi ja Aslania houkuttelevaksi sen tekee se, että siinä on ylhäällä kolme tankoa, joista roikkuu joustavan narun päässä pehmohiiret. Kiipeilypuu on todella suosittu ja hiiret saavat välillä kovaakin kyytiä.

Taiteilua pöydillä

Aslan kulkee kissatyyliin sujuvasti pöydillä ja hyllyillä. Se tassuttelee varovasti pehmein askelin eikä pudota pöydiltä mitään, paitsi kerran. Aslan oli keittiön pöydällä ikkunan vieressä tavoittelemassa kärpästä, kun se hyökkäsi kärpästä kohti sellaisella vauhdilla hypäten ilmaan, että meidän talouden ainoa savinen kukkaruukku putosi Aslanin kera lattialle. Ruukku hajosi, kissa säilyi ehjänä. Ei se mitään, sain samalla vaihdettua kukan uuteen isompaan muoviseen ruukkuun ja kukka sai uudet mullat. Pitää ajatella positiivisesti ja kun tarkemmin ajattelen, se oli kärpäsen vika!

Hellyyden osoituksia

Aslan pitää kovasti hellimisestä. Aluksi se oli vähän epävarma rapsuttelujen suhteen, mutta silittää kuitenkin antoi. Pikku hiljaa Aslan hakeutui yhä enemmän hellittäväksi viereen ja pikku hiljaa siitä syliin. Kun en ole aiemmin kissojen kanssa ollut tekemisissä, niin varovaisesti kokeilin erilaisia silittely- ja rapsutusjuttuja ja lopulta löysin Aslania eniten miellyttävät jutut. Aslan pitää erityisen paljon intialaisesta päähieronnasta sekä leuan rapsuttamisesta ja kaulan silittelystä. Palkitsee emäntänsä syvällä kehräämisellä. Perinteisestä kissojen selän silittämisestä ei välitä lainkaan, mutta kun selkää silittää vastakarvaan aina hännän tyvestä selkää pitkin otsaan ja nenänpäähän asti, se on Aslanin mielestä todella mukavaa! Kokeilemalla oppii kaikenlaista!

Aslan tulee illalla sänkyyn viereen kehräämään ja hakeutuu pään viereen. Lopulta se menee kaulan päälle makuulle, puskee pienellä vaaleanpunaisella nenällään minun poskea ja kehrää vinhasti. Se on jotenkin niin hellyttävää, että ihan pakahdun onnesta, kun pieni kissanpentu tuolla lailla! Öisin olen huomannut, että se nukkuu minun ja mieheni välissä selällään. Aluksi Aslan selvästi jännitti selällään oloa, mutta hyvin nopeasti on saanut luottamusta ja makoilee vatsan rapsutusta kerjäten selällään useinkin. Alavatsan rapsutuksesta ja silittämisestä ei kuitenkaan erityisemmin pidä, vaan silittelyn pitää keskittyä ylävatsaan, etujalkojen väliin ja siitä sitten aina kaulaan asti.

Ihana ja hellyttävä kissanpoika!

Parvekeulkoilua

Hankin Aslanille parvekeulkoilutusta varten pienet kanin valjaat. Säädin ne sopiviksi siten, etteivät paina eikä pääse muljahtamaan läpi. Aslan pelkäsi ensin parveketta ja ulkoa tulevia ääniä. Ensimmäisten lattiatasotutustumisten jälkeen nostin sen pöydälle. Meillä on parvekkeen lasitus aika alhaalle ja Aslan pystyy siitä katselemaan ulos. Pikkuhiljaa tutustui ja tottui ääniin ja nuuhki halukkaasti raikasta ilmaa. Jotenkin tuntuu, että Aslan rentoutuu ja rauhoittuu parvekkeella. Se viettäisi vaikka kuinka paljon aikaa nuuhkien ilmaa, välillä istuu, välillä makoilee pöydällä. Joskus Aslan nostaa tassunsa parvekkeen kaiteelle ja katselee alas pihalle. Pidän tiukasti hihnasta kiinni ja pidän huolta siitä, ettei siinä ole liikoja löysiä, jottei pääse yrittämään hyppäämistä. Ihan mukavasti tuo parvekeulkoilu on lähtenyt sujumaan ja se kuuluu jokapäiväisiin rutiineihimme.

Ruokailua

Aslanilla on aamuisin hurjan kova nälkä. Se herättää minut aamutuimaan saadakseen ruokaa ja ahmii nappula-annoksensa. Pitkin aamupäivää se on nälkäinen ja ajattelin, että jotakin pitää keksiä. Kokeilin siten, että illalla nukkumaan mennessä laitan kuppiin nappuloita kohtuullisen kokoisen annoksen ajatuksella, että jos Aslan on yöllä aktiivinen ja nälkä yllättää, on nappuloita kupissa tarjolla. Se tehosi. Saan aamulla nukkua rauhassa ja kun herään ja tarkistan kupin, on kuppi tyhjä ja Aslan ei mourua nälästä. Annan silen päivän mittaan pieniä annoksia kosteaa säilykeruokaa, muutaman nappulan siihen lomaan ja varsinainen syöminen tapahtuu siis yöllä. En tiedä, onko tämä sopivaa, mutta meillä ainakin kissa on tyytyväisempi tällä tavoin eikä tuolla pennulla liikakilojakaan vielä ole kertynyt.

Lentävä lintu

Olin ostanut Aslanille hauskan lelun. En etukäteen tiennyt kuinka hauska se Aslanin mielestä on, ennen kuin kokeilin. Siinä on ikään kuin kapellimestarin puikon päässä joustava pitkä naru ja sen päässä on höyhenillä varustettu pehmolintu. Sitä kun huitoo puoleen ja toiseen ja välillä ylös ilmaan, niin pentu saa saalistaa sielunsa kyllyydestä. Aslan ei väsy siihen leikkiin ollenkaan. Kaikki pehmopallot ja muut lelut ovat jääneet tyystin käyttämättä kun lentävän linnun kanssa tahtoo juosta, saalistaa, hyökkäillä ja saalistaan suussansa kantaa. Todella mainio keksintö!

Uuteen kotiin

Kun kissanpentu tuli taloon ja aloin miettiä meidän parveketta. Meillä on lasitettu parveke, mutta jos tuuletusta haluaa, täytyy lasit avata ja parvekkeen ovi myös. Sain selville, että verkon laittaminen parvekkeelle vaatii taloyhtiöltä luvan. No, lupaa emme saaneet ja päädyimme siihen, että Aslanille on hankittava pienet valjaat, jotta voin ulkoiluttaa sitä parvekkeella tuuletuksen ajan. Päädyin hankkimaan kanin valjaat ja toiset viralliset kissanvaljaat saa sitten vähän isompana.

Myrkylliset huonekasvit täytyi myös selvittää. Muutaman kasvin jouduin antamaan pois. Laitoin vehnänoraat itämään, sillä luin, että kissat pitävät vehnänoraasta. Huomasin myöskin, että hella täytyy saada suojattua. Se hoituu pöytää siirtämällä ja pitämällä tuolit pöydän alla. Eläinvakuutuskin pitää hankkia!

Kun päästin Aslanin kantokopan luukun auki, se mietti hetken ja lähti heti päättäväisesti tutkimaan paikkoja. Meidän hauva on vielä mökkeilemässä ja tulee vasta viikon päästä meille kotiin. Ihmeen rohkea kissa. Juttelen sille ystävällisesti ja silittelen välillä toistaen hänen nimeään aina silloin kun meillä on hellä hetki. Haluan, että Aslan oppii yhdistämään nimensä silittelyyn ja hellimiseen. Aslan ei pelkää ollenkaan ja ryhdyn tekemään aivan normaaleja kotiaskareita, jotta tottuu tavalliseen arkielämäämme. Aslan antaa myös nostaa itseään syliin, mutta heti ensimmäisenä päivänä en kovin usein halua sitä vielä syliin nostaa, sillä kaikkea uutta riittää muutenkin pienen kissanpennun päivään.

Aslan on aivan ihana. Se ei nau’u laisinkaan, mutta on niin kovin luottavaisen ja hyväluonteisen oloinen, että alan suorastaan rakastua siihen. Haluan olla sille hyvä emäntä!

Valmisteluja uuteen kotiin

Olen pikkuhiljaa joutumassa luopumaan elämäni viimeisestä koirasta, 5-vuotiaasta mittelistä ikävien terveysongelmieni vuoksi. Sain idean ryhtyä hankkimaan kissan ja siitä saisi tulla koirani ja minun kaveri.

Halusin maatiaiskissan ja lopulta päädyin siihen, että halusin pennun, joka on tottunut jo valmiiksi koiriin. En tiedä kissoista mitään, mutta ajattelin, että hoidan ja käsittelen sitä suunnilleen samoin kuin miten olen koiriani hoitanut.

Sopiva pentu löytyi ja nyt täytyy vielä hankkia tarvittavat kamppeet ts. kiipeily- ja raapimispuu, kaksi hiekkalaatikkoa, hiekkalapio, leluja, ruokaa ja kupit, kuljetusboksi, kaulapanta ja hihna ja tietysti sopivaa hiekkaa. Nyt siis ostoksille.

Hyvä raapimapuu löytyi Torista ja siinä on aivan mainiot narun päissä olevat pehmohiiret roikkumassa ylhäällä. Aivan mainiolta tuntui myös sellainen lelu, jossa ikään kuin kapellimestarin puikon päässä on joustava naru ja sen päässä pehmolintu höyhenineen. Muutama karvapallo lisukkeeksi. Hiekaksi valitsin nettitutkimusten jälkeen paakkuuntumattoman markettihiekan, joka pitää vaihtaa ja laatikko pestä viikon välein. Kissan ruoaksi valitsin sekä pentukuivaruokanappuloita että erilaisia säilykkeitä.  Nyt kaikki lienee valmista.

Kissanpentu on Aslan nimeltään ja se on punaruskea-valkoinen maatiaispoika. Kasvattajan kertoman mukaan tämä leikkii alvariinsa perheen sakemannipennun kanssa ja perheessä on myös vanhempi noutaja, jonka Aslan antaa olla omissa oloissaan. Aslan on luonteeltaan joustava, luonteva ja ystävällinen eikä pelkää kotona mitään, ei myöskään kovia ääniä. Tuo on juuri sopiva kissanpoika meidän talouteen, sillä meidän mitteli haukkuu kovaa aina kun ollaan lähdössä ulos ja meuhkaa eteisessä sen aikaa kun puen. Tosin aion nyt alkaa tiiviisti kouluttaa hauvaa pois tuosta huonosta tavasta pois.

Aslan oli juuri sellainen kuin mitä sen kasvattaja oli minulle kertonut, aivan ihanan hellyttävä solakka, kiiltäväturkkinen ihanuus. Teimme mieheni kanssa kaikessa rauhassa tuttavuutta Aslaniin ennen kuin laitoimme sen boksiin ja suuntasimme kohti Aslanin uutta kotia.